|
Kolsa Tegelbruk
Raalan kartanon omistaja maisteri Anders Gustav Adlercreutz ryhtyi kesällä 1899 rakentamaan tiiliruukkia Tuusulaan Jokelan aseman läheisyyteen. Aluksi se muodostui kahdesta saviranasta ja kahdesta maauunista. Kolsa Tegelbruk aloitti toimintansa vuonna 1900, ja ensimmäisenä toimintakautena tiiliä valmistui 0,9 miljoonaa kappaletta. Koneistusta parannettiin vuonna 1903 muun muassa hankkimalla 60 hv:n höyrykone sekä rakentamalla kuivausvajoja ja rengasuuni. |
Raimo J. Virtanen kirjoittaa Kolsan alkuaikojen työskentelytavoista: “Tehdas oli toiminnassa tavallisesti vain toukokuusta elokuuhun. Tuo aika tosin muodostui hyvin vilkkaaksi, sillä työ oli etupäässä urakkatyötä. Tiilien valmistus alkoi niin kuin nykyäänkin (1955) savikuopasta, jossa oli 8 - 10 miestä vyöryttämässä savea kuoppaan. Sieltä se savipoikien ja ajurien toimesta kuljetettiin varsinaiselle tehtaalle, ranaan ja lyöntipaikalle. Naisia käytettiin tehtaassa nostelemassa ja kantamassa tiiliä kärryille, josta sitten “vosikat”, pojat, kärräsivät 40 - 50 tiiltä kerrallaan kuivaamoon. Siellä jälleen naiset olivat tiiliä vastaanottamassa ja nostamassa niitä laudoille kuivumaan. |
Tehtaalla oli käynnissä kaksi maauunia ja kaksi hevosranaa savea kiertämässä. Tiilenpoltossa käytettiin vain kahta polttajaa, yhden vuoron kestäessä päivän ja yön. Tiilet kuljetettiin m hevospelillä Jokelan ase alle ja sieltä edelleen junalla markkinoitavaksi. Huomioitakoon, Kolsan tiilitehdas syntyi pelkästään kaupalliselle pohjalle, eikä kuten muut vanhemmat tehtaat, jotka aluksi palvelivat vain omia tarkoitusperiä. |
Talvikausina työmiehille pyrittiin antamaan muita töitä. Erityisesti täysikasvuiset, kunnolliset, työmiehet laitettiin metsätöihin. Näin hyvät työntekijät saatiin pysymään paikkakunnalla ja olemaan valmiina jälleen keväisin aloittamaan tiilenlyönnin. Maisteri Adlercreutzin tiedetään maksaneen alaisilleen hyvin. Vuosisadan alussa tavallinen mies (sekatyömies) saattoi ansaita päivässä 1 markan ja 80 penniä ja kirvesmies tasan 2 markkaa. Vastaavasti tiilitehtaan urakkamiehet saattoivat hyvinä päivinä yltää 7 markan tienestiin. Tästä oli seurauksena, että pitkäaikaisia tai vakavia työselkkauksia Kolsan tehtaalla ei päässyt syntymään.” |
Kolsan Maatila- ja Tiilitehdas Osakeyhtiö
Maisteri Adlercreutz sopi tiilitehtaan myynnistä vuonna 1907 uudelle yhtiölle, jonka helsinkiläiset osakkaat olivat kauppias P.J. Valkeapää, tehtailija Niilo Ahlgren, kauppias Johannes Pelin, tehtailija Kaarlo Kallio ja talonomistaja T. Isotupa. Joulukuussa 1907 uuden yhtiön nimeksi vahvistettiin Kolsan Maatila- ja Tiilitehdas Osakeyhtiö, ja se sai 31.3.1908 tehtaan omistukseensa. Toimitusjohtajana aloitti Johannes Pelin, jonka toimesta yhtiö osti ensimmäisen toimintavuotensa lopulla Nikulan tilasta 47 ha:a maata ja Gustafvelundista 303 ha:a. Nykyinen (2003) pinta-ala on noin 130 hehtaaria. |
Tehtaan tuotanto kasvoi nopeasti, vuonna 1911 se valmisti 5,9 miljoonaa tiiltä. Kolsan Maatila- ja Tiilitehdas Osakeyhtiön osakkeiden omistuksessa tapahtui vuonna 1918 muutoksia, jonka jälkeen sen omistivat kauppaneuvos J. Hallenberg, talonomistaja J.T. Isotupa, kauppias J. Pelin, pankinjohtaja Anders Wikstén ja varatuomari Aarne Cederholm. |
Sähkövirtaa alettiin käyttää vuonna 1918 ja kolme vuotta myöhemmin (1921) Kolsa liitettiin Riihimäen Sähkö- ja Sahalaitos Osakeyhtiön jakeluverkkoon. Tiilenteon tehokkuutta parannettiin vuonna 1919 hankkimalla ruotsin Svedalan tehtaalta, Åbjörn Anderson´ilta, ketjukaivinkone, syöttöpumppu, kuuppavaunujen kaapelirata ja puoliautomaattinen tiilileikkuri sekä Oy Gottfried Strömbergiltä 125 hv:n sähkömoottori. Tiilien kysyntä oli vähäistä 1920-luvun alkuvuosina. Vuosikymmenen puoleenväliin tultaessa tiilien markkinatilanne oli helpottunut niin, että talvella 1926 Kolsa aloitti koneistuksensa uusimisen. Aluksi tilattiin tiilien kuljetusvaunut, tiilikoneeseen Saksasta uudet terävaluvalssit ja Lahdesta rässin alaosa. Vaunut kevensivät kuljetuspuolella työtä; ennen siellä oli tarvittu 11 miestä samaan tehtävään, jonka nyt hoiti 6 naista. Vaikka tehdas joutui keskellä kesää kahden viikon seisakkiin hyvän savialueen yllättävän loppumisen vuoksi, se ei estänyt vuotuisen tiilenlyöntimäärän nousemista 3 miljoonaan kappaleeseen, ensimmäistä kertaa 13 vuoteen. Seuraavana vuonna tuotanto nousi lähes 4,6 miljoonaan tiileen. Tiilirakentaminen oli vilkasta 1920-luvun loppuvuosiin saakka, ja kotimainen tuotanto ei riittänyt tyydyttämään kysyntää. Esimerkiksi 1927 Virosta tuotiin 31 miljoonaa tiiltä ja seuraavana vuonna ulkomailta yhteensä 65 miljoonaa tiiltä, Belgian osuuden ollessa 34 miljoonaa kappaletta. Vuoden 1928 lopulla rakentaminen väheni rahansaannin vaikeutuessa, ja tilanne paheni syksyllä 1929 New Yorkin Wall Streetin suuren pörssiromahduksen aiheuttaessa maailmanlaajuisen laman. Tämän seurauksena Kolsassakin jouduttiin vuosien 1928 - 1929 tuotantoa varastoimaan. |
Vuonna 1931 Kolsan Maatila- ja Tiilitehdas Osakeyhtiön osake-enemmistö joutui KOP:n hallitsemalle Oy Talolalle, ja Isotuvan johtokunnan paikka siirtyi pankinjohtaja T. Zimmermannille. Seuraavana vuonna pankinjohtaja Wikstén luovutti paikkansa pojalleen, johtaja Antti Kivilahdelle. Vuonna 1934 myös Johannes Pelinin osakkeet siirtyivät Talola Oy:lle ja tämä luopui sekä toimitusjohtajan tehtävistä että johtokunnan jäsenyydestä. Uuden toimitusjohtajan, pankinjohtaja Zimmermannin kausi jäi lyhyeksi, hän kuoli jo toukokuussa 1935. Tällöin vanhoista omistajista johtokunnassa oli jäljellä enää johtaja Antti Kivilahti, joka luopui samana vuonna paikastaan. |
Kolsan Tiilitehdas Oy
Arkkitehti |
Rakennus |
Sigrud Frosterus |
Stockmanin toimitalo (1930) |
Bertel Liljeqvist |
Kymi Oy:n pääkonttori Kuusankoski (1935) |
Jussi Paatela |
Atlaspankki (1929) |
Toivo Paatela |
OKO:n pääkonttori (1934) ja SPR:n Töölön
sairaala (1932) |
W.G. Palmqvist |
Hufvudstadsbladetin talo (1925) ja Etelä-Rantatie 14
Helsinki (1929-1930) |
J.S. Sirén |
Siviilivirkakunnan uudisrakennus (1933) |
Väinö Vähäkallio |
Ammattienedistämislaitos (1931), Alkon konttori- ja varastorakennus (1934), Enso-Gutzeitin pääkonttori (1934) ja Kaukopään tehtaat (1934 -1935) |
Jokelan saha
Vuosi: |
1935 |
1936 |
1937 |
1938 |
1939 |
1940 |
Kuutiometreinä |
2491 |
3378 |
4899 |
2186 |
2285 |
1771 |
Osuus Paloheimon sahauksesta |
4,8% |
6,4% |
6,6% |
4,1% |
5,3% |
10,7% |
Vuosi: |
1941 |
1942 |
1943 |
1944 |
1945 |
1946 |
Kuutiometreinä |
2290 |
959 |
-- |
-- |
794 |
1869 |
Osuus Paloheimon sahauksesta |
6,4% |
4,4% |
-- |
-- |
1,8% |
3,8% |
Vuosi: |
1947 |
1948 |
1949 |
1950 |
1951 |
1952 |
Kuutiometreinä |
1743 |
2210 |
2803 |
3303 |
3004 |
2522 |
Osuus Paloheimon sahauksesta |
3,3% |
3,9% |
4,2% |
5,4 % |
3,7% |
3,5% |
Vuosi: |
1953 |
1954 |
1955 |
|||
Kuutiometreinä |
2285 |
3756 |
3537 |
|||
Osuus Paloheimon sahauksesta |
3,6% |
5,1% |
5,0% |
Yhteensä vuosina 1935-1955 Jokelan sahausmäärä
oli 48.085 kuutiometriä. Tämä oli 4,3 % koko Paloheimon
sahojen tuotannosta, joka oli näinä vuosina 1.106.639 kuutiometriä.
Unto Tuominen kirjoittaa: ”Kolsan tiilitehtaan yhteydessä
oli pieni saha. Tiilitehtaan ja sahan yhdistelmä oli yleinen
vuosisadan alkupuolen teollisuuslaitoksissa, sillä ne täydensivät
toisiaan. Tiilitehdas kävi vain kesäkaudet, sillä
tiilikuivaamoja ei siihen aikaan ollut; vain katoksia suojaamassa
kuivamassa olevia polttamattomia tiiliä. Saha puolestaan kävi
talvikuukausina (2-3 kuukautta) ja se työllisti ainakin osan
tillitehtaan (ja Saidanlahden sahan) työväestä. Sahalta
tulevat rimat käytettiin tiilenpoltossa.
Tuotantoennätyksiä Kolsassa |
Arkkitehti |
Rakennus |
Alvar Aalto |
Insinööritalo, Muuratsalon talot, Säynätsalon
kunnantalo,
nykyisen Jyväskylän yliopiston
päärakennus ja oppilasrakennus,
Teknillisen
Korkeakoulun päärakennus Otaniemi, Kulttuuritalo ja
Kansaeläkelaitoksen toimitalo |
Voldemar Bäckman |
Suomen Sokerin tehdasrakennus |
Hugo Harmia ja Voldemar
Bäckman |
Suomen Sokerin pääkonttori |
Aarne Ervi |
Kokkolan Kemialliset tehtaat |
Gullichsen - Kairamo -
Vormala |
Ahlström Oy:n Varkauden tehtaiden laajennus |
Erkki Huttununen |
SOK:n Vaajakosken konttori |
Antti ja Esko Korhonen |
Lauttasaaren Ekonomitalo |
Torsten Nygård ja Kaj-Erik
Selenius |
Helsingin Pyhän Maarian srk:n
roomalaiskatolinen kirkko |
Martti Paalanen |
Helsingin Lehtitalo |
Timo Penttilä |
Hanasaaren voimalaitos |
Aarno Raveala |
Kajaani Oy:n tehdasrakennukset |
Viljo Rewell |
Tapiolan Lastentalo |
Viljo Rewell ja Keijo Petäjä |
Helsingin Teollisuuskeskus ja Maunulan
Kansanasunnot |
Vera Rosendahl |
Salmisaaren voimalaitos |
Heikki Sirén |
Teekkarikylä Otaniemi |
E. Tuompo |
Wardin asuntoalue
, Tikkurilan ammattikoulu Yhtyneet Paperitehtaat Yhtyneiden
Paperitehtaiden Uudisrakennus
Valkeakoski |
Salaojaputkien valmistusta Kolsassa |
Paloheimo Oy luopuu tiiliteollisuudesta
Vuosi |
1976 |
1979 |
1982 |
1985 |
Yhteensä |
35,2 milj. |
20,5 milj. |
16,5 milj. |
13,4 milj. |
Kolsa |
17,6 milj. |
3,8 milj. |
-- |
-- |
Kolsan tiilitehtaan mittava tuotanto
Vuosi |
1907 |
1908 |
1909 |
1910 |
1911 |
1912 |
1913 |
1914 |
1915 |
1916 |
Tiiliä |
3,0 |
-- |
4,1 |
5,6 |
5,9 |
5,8 |
3,5 |
3,7 |
-- |
2,6 |
Vuosi |
1917 |
1918 |
1919 |
1920 |
1921 |
1922 |
1923 |
1924 |
1925 |
1926 |
Tiiliä |
1,9 |
-- |
1,5 |
2,5 |
1,5 |
2,0 |
2,4 |
2,9 |
2,4 |
3,5 |
Vuosi |
1927 |
1928 |
1929 |
1930 |
1931 |
1932 |
1933 |
1934 |
1935 |
|
Tiiliä |
4,6 |
3,9 |
1,8 |
0,6 |
0,7 |
0,7 |
2,9 |
3,6 |
3,4 |
|
Yhteensä |
1907-1935 |
|||||||||
Tiiliä |
77 miljoonaa |
Vuosi |
Kolsa tiiliä |
Kolsa salaojaputkia |
Kolsan tuotanto yhteensä |
Kolsan osuus |
Paloheimo yhteensä |
1936 |
4,4 |
4,4 |
44,4 % |
9,9 |
|
1940 |
2,4 |
2,4 |
40,0 % |
6,0 |
|
1945 |
3,8 |
3,8 |
52,8 % |
7,2 |
|
1950 |
5,6 |
5,6 |
44,1 % |
12,7 |
|
1955 |
5,4 |
5,4 |
42,2 % |
12,8 |
|
1960 |
4,0 |
4,0 |
27,8 % |
14,4 |
|
1965 |
-- 2) |
6,9 |
6,9 |
28,3 % |
24,4 |
1970 |
-- |
11,5 |
11,5 |
36,6 % |
31,4 |
1975 |
-- |
16,3 |
16,3 |
38,1 % |
42,8 |
1980 |
7,5 3) |
3,2 |
10,7 |
24,5 % |
43,7 |
1985 |
10,6 |
-- |
10,6 |
29,3 % |
36,2 |
Yhteensä |
190,5 |
191,0 |
381,5 |
33,8 % |
1127,4 |
Lähteet:
Liite 1
Vuosi |
Kolsa Tiiliä |
Kolsa Salaojaputkia |
Kolsan tuotanto yhteensä |
Kolsan osuus |
Paloheimo yhteensä |
1936 |
4,4 |
4,4 |
44,4 % |
9,9 |
|
1937 |
5,9 |
5,9 |
50,0 % |
11,8 |
|
1938 |
6,0 |
6,0 |
46,9 % |
12.8 |
|
1939 |
5,6 |
5,6 |
44,8 % |
12,5 |
|
1940 |
2,4 |
2,4 |
40,0 % |
6,0 |
|
1941 |
2,5 |
2,5 |
35,7 % |
7,0 |
|
1942 |
4,0 |
4,0 |
58,8 % |
6,8 |
|
1943 |
3,5 |
3,5 |
63,6 % |
5,5 |
|
1944 |
2,7 |
2,7 |
61,4 % |
4,4 |
|
1945 |
3,8 |
3,8 |
52,8 % |
7,2 |
|
1946 |
4,3 |
4,3 |
49,4 % |
8,7 |
|
1947 |
4,1 |
4,1 |
53,9 % |
7,6 |
|
1948 |
4,9 |
4,9 |
46,7 % |
10,5 |
|
1949 |
5,3 |
5,3 |
44,2 % |
12,0 |
|
1950 |
5,6 |
5,6 |
44,1 % |
12,7 |
|
1951 |
4,5 |
4,5 |
37,8 % |
11,9 |
|
1952 |
4,1 |
4,1 |
37,6 % |
10,9 |
|
1953 |
5,4 |
5,4 |
41,9 % |
12.9 |
|
1954 |
4,9 |
4,9 |
37,4 % |
13,1 |
|
1955 |
5,4 |
5,4 |
42,2 % |
12,8 |
|
1956 |
4,8 |
4,8 |
38,1 % |
12,6 |
|
1957 |
5,6 |
5,6 |
48,7 % |
11,5 |
|
1958 |
5,2 |
5,2 |
40,9 % |
12,7 |
|
1959 |
4,8 |
4,8 |
34,0 % |
14,1 |
|
1960 |
4,0 |
4,0 |
27,8 % |
14,4 |
|
1961 |
4,7 |
4,7 |
30,1 % |
15,6 |
|
1962 |
5,4 |
5,4 |
36,2 % |
14,9 |
|
1963 |
0,9 |
6,9
1) |
7,8 |
55,7 % |
14,0 |
1964 |
-- |
6,9 |
6,9 |
31,2 % |
22,1 |
1965 |
-- |
6,9 |
6,9 |
28,3 % |
24,4 |
1966 |
1,1 |
6,9 |
8,0 |
25,9 % |
30,9 |
1967 |
-- |
7,0 |
7,0 |
23,6 % |
29,7 |
1968 |
-- |
11,5 |
11,5 |
31,7 % |
36,3 |
1969 |
-- |
11,2 |
11,2 |
31,8 % |
35,2 |
1970 |
-- |
11,5 |
11,5 |
36,6 % |
31,4 |
1971 |
-- |
10,5 |
10,5 |
32,5 % |
32,3 |
1972 |
-- |
15,0 |
15,0 |
39,3 % |
38,2 |
1973 |
-- |
15,8 |
15,8 |
43,9 % |
36,0 |
1974 |
-- |
15,5 |
15,5 |
33,3 % |
46,6 |
1975 |
-- |
16,3 |
16,3 |
38,1 % |
42,8 |
1976 |
-- |
17,6 |
17,6 |
36,2 % |
48,6 |
1977 |
-- |
15,5 |
15,5 |
35,4 % |
43,8 |
1978 |
0,7 2) |
8,4 |
9,1 |
25,1 % |
36,2 |
1979 |
4,1 |
3,8 |
7,9 |
19,8 % |
40,0 |
1980 |
7,5 |
3,2 |
10,7 |
24,5 % |
43,7 |
1981 |
8,4 |
0,6 |
9,0 |
21,8 % |
41,2 |
1982 |
11,5 |
-- |
11,5 |
27,3 % |
42,1 |
1983 |
10,6 |
-- |
10,6 |
26,1 % |
40,6 |
1984 |
11,3 |
-- |
11,3 |
26,7 % |
42,3 |
1985 |
10,6 |
-- |
10,6 |
29,3 % |
36,2 |
Yhteensä |
190,5 |
191,0 |
381,5 |
33,8 % |
1127,4 |
Liite 2
Vuosi |
Työntekijämäärät
|
1900 |
10 |
1901 |
20, joista 6 naista |
1939 |
noin 80 |
1980 |
70, joista 5 toimihenkilöä |
Liite 3