1935-1953

Vuonna 1935 yhtiön nimeksi tuli Kolsan Tiilitehdas Oy ja yhtiön toimitusjohtajaksi Olli Paloheimo. Yhtiö myi osan maatilansa maita. Vuokrasi yksiraamisahan Riihimäen Sähkö- ja Sahalaitos Oy:lle. Tämä yksikehäinen saha toimi pääasiassa kesäisin ja sen tuotanto oli keskimäärin 500 atds vuodessa. Vuonna 1953 Jokelan sahaa varten ostettiin uudet raamit. Jokelan sahan epätaloudellisuuden vuoksi niitä ei asennettu paikoilleen, vaan käytettiin muiden sahojen varaosina. Toiminta oli päättynyt 1954, jolloin saha paloi. Tuusulan Jokelan tienoo oli yhtymän sahojen raaka-aineen hankinta- ja vesivarastointi aluetta, minkä vuoksi Jokelan heikkokuntoista sahaakin oli haluttu pitää käynnissä.

Vuonna 1935 yhtiö ryhtyi korjaamaan lähellä rappiotilaa olevaa kahden rengasuunin tiilitehdasta ja ulkokuivausvajoja. Korjausten jälkeen vuonna 1938 toimitettiin jo n. 6.3 milj. tiiltä. Tehdas kuului Riihimäen Saha Oy:n sähköverkkoon. Sotien välillä rakennettiin Keller-leikkuri, piikkivaunu- ja sähkösiirtovaunujärjestelmä sekä sitä vastaava laaja ulkokuivaamo. Sotien jälkeen rakennettiin kamarikuivaamo "Auramo" ja tiilitehdas toimi edelleenkin omana yksikkönään johdon ja markkinoinnin osalta.

Kun Tiilikeskus Oy v. 1953 perustettiin, liittyi tehdas sen osakkaaksi ja markkinoinnin piiriin. Tuotannossa olivat muuri- ja väliseinätiilet eikä varsinainen js-tiili. Tuotanto oli 1946 4.3 milj tiiltä. Vuonna 1950 oli tuotanto 5.6 milj kpl, mihin päästiin myös v. 1957.

1954-1966

Tiiliputkituotanto oli 6.8 milj kpl.

1967-1986

Tiilitehdas uudistettiin perusteellisesti v. 1967 mm. rakentamalla tunneliuuni, kamarikuivaamo uusittiin sekä leikkuri- ja kuljetuskoneistot automatisoitiin. Rengasuunin poltto päättyi.

Kolsan Tiilitehdas vuokrasi tiilitehtaansa 1966 Riihimäen Sahalle Oy:lle, joka tämän jälkeen on harjoittanut tiiliputkituotantoa tehtaalla sekä suorittanut putkien markkinoinnin. Kolsa omistaa savimaita teollisuusalueellaan minkä lisäksi savialueita ostettiin lisää v 1975.

Vuonna 1968 tutkittiin kulmikkaan salaojaputken valmistusta, mutta siitä luovuttiin kun se oli liian painava ja kun salaojituskoneissa sen lasku ei onnistunut.

Tehtaan tiiliputkituotanto olin vuosina 1964-1967 7 milj. kpl. Tuotanto kasvoi, ja oli 1968-1971 n. 11 milj. kpl/vuosi. Vuonna 1972 alkanut n. 15 milj. kappaleen vuosituotanto jatkuu neljä vuotta ja saavuttaa huipputuotannon v. 1976 17.6 milj. kpl. Vuonna 1977 tuotanto laskee 15.5 milj. kappaleeseen.

Paloheimon tiiliteollisuuden työnjako 1980-luvun alkuun saakka oli se, että Santamäen tehdas valmisti muuri- ja julkisivutiiliä, Riihimäen tehdas putkia, Kolsa putkia ja laattoja sekä Lappilan tehdas vuosina 1974- 1984 tiiliä.

Vuosina 1973-1976 salaojitetun pellon määrä oli Suomessa keskimäärin 35000 ha, enemmän kuin koskaan aikaisemmin. Tämä heijastui myös tiiliputkien myyntiin ja tuotantoon. Paloheimon tehtaiden putkituotanto löi 1974-1976 entiset ennätyksensä. Määrä oli suurin vuonna 1976, jolloin sekä Riihimäen että Kolsan tehdas valmistivat 17.7 milj. putkea. Sen jälkeen useana vuonna tuotantomäärä aleni ja vuonna 1978 jouduttiin tuotanto jakamaan uudelleen. Putkien valmistus keskitettiin Riihimäelle ja Kolsan tehdas siirtyi tässä vaiheessa tiilien ja laattojen valmistukseen.